|
Alustukset ja puheet
Svante Lundgrenin puheenvuoro Suomi-Assyria –yhdistyksen perustavassa kokouksessa 16.10.2007
Viime vuosien aikana assyrialainen liike ympäri maailman on ottanut mittavia askeleita eteenpäin. Assyrialaisten parissa tietoisuus omista juurista on kasvanut, Seyfo-asiassa tehdään hienoa lobbaustyötä monessa maassa ja eri järjestöt painostavat päättäjiä tekemään ratkaisuja Irakin kristittyjen hyväksi. Tämä työ on myös johtanut tuloksiin: Irakin kristittyjen tilanne on noussut maailmanpolitiikan agendaan ja Yhdysvaltain kongressi päätti vastikään antaa kymmenen miljoonaa dollaria Irakin vähemmistöjen auttamiseen.
Pienenä merkkinä tästä assyrialaisen liikkeen kasvavasta voimasta voidaan pitää sekin, että tänään pieneen Suomeen perustetaan assyrialaisten ystävyysseura.
Maassamme on ystävyysseuroja lähes 100 kappaletta. Eräs niistä on Suomi-Unkari Seura. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat kiinnostuneita Unkarista ja unkarilaisesta kulttuurista. Samoin Suomi-Assyria Yhdistykseen toivotetaan tervetulleeksi kaikki, jotka jostain syystä ovat kiinnostuneita assyrialaisesta kansasta ja kulttuurista. Mutta meidän yhdistyksemme eroaa Suomi-Unkari Seurasta eräällä merkittävällä tavalla. Assyrialaiset ovat kansa ilman valtiota. Sen takia tällä yhdistyksellä tulee väistämättä olemaan myös poliittinen rooli.
Yhdistyksen tarkoituksena on tukea assyrialaista kansaa ja assyrialaisen liikkeen poliittisia päämääriä. Tärkeitä tehtäviä tulee olemaan Seyfon tunnustamiseen tähtäävä työ sekä assyrialaisten oikeuksien puolustaminen heidän kotimaissaan, etenkin Irakissa ja Turkissa. Suomi on pieni maa, mutta historia osoittaa, että pienikin maa voi aloitteellisuudellaan ja aktiviteetillaan tehdä merkittäviä asioita. Suomalaiset diplomaatit ovat viime vuosikymmeninä olleet mukana sovittelemassa poliittisissa konflikteissa ympäri maailman, välillä hyvinkin menestyksekkäästi. Epärealistisia odotuksia ei meillä ole, mutta pieni maa ja pieni yhdistys voi joskus olla mukana edesauttamassa jonkun suuren päämäärän saavuttamisessa. Ja vaikka meidän roolimme tässä prosessissa olisikin pieni, niin pieni rooli on sentään paljon enemmän kuin ei roolia lainkaan.
|
